_______________
Suonna Kononen
Joensuu
_______________

   Hurjat hipit heiluttaa ylpeänä 70-lukuisen jytämusiikin lippua. Kotikaupunki Joensuu sai tuta bändin musiikkia viimeksi viimeviikkoisessa Joen yössä: leveitä lahkeita, isoja tukkia, puolentusinan sähkökitaran vallia ja neanderthalisen ytimekästä rock-filosofointia.
   -Hyvä keikkahan se oli. Pikkuisen siitä jäi keskeytetyn yhdynnän maku, pidempäänkin olisi voinut soittaa, muistelee Janne Pirinen, ryhmän perustajajäsen ja jonkinsortin primus motor.
   Status Quo, Sleepy Sleepers, Spinal Tap. Siinäpä kolme ässä-bändiä jotka Hurjista hipeistä tulevat mieleen. Löytyykö bändin jäsenten komeroista heviluurankoja ja latenttia halua vääntää 70-lukuista boogieta?
   -Onhan meillä homopoppareitakin ryhmässä iso läjä. jätkillä on niin surkeita bändejä, että niiden on välillä päästävä soittamaan jykevää jyrää. nahkahousut jalkaan, kurkku lahkeeseen ja menoksi, Pirinen luonnehtii.
   -Spinal Tapista sen verran että kyllähän me kunnioitetaan niitä syvästi. Sleepy Sleepers on ollut kanssa kovasti esillä. Ehkä enemmän on kuitenkin suuntauduttu 80-luvun keskivaiheen Popedaan: Raswaa koneeseen- ja Mustat enkelit -henkeen, Pirinen analysoi.
   Hurjien hippien kitaristiarmada näyttää lavalla sen verran onnelliselta ja asialleen omistautuneelta, että keikkojen jälkeen kitaristeja lienee liittymässä mukaan pilvin pimein.
   -Näinhän se on. Roikkuvat lahkeissa, miettivät että miten se E7 otetaankaan. Mutta enää ei kyllä oteta yhtään miestä. Sen sijaan jos naisia tai etnisiä vähemmistöjä jostain löytyisi, niin sitten muutaman voisi ottaa
   Viisivuotisen olemassaolonsa aikana Hurjat hipit on suuntautunut voimakkaasti internetiin. Kun suomalaiset levy-yhtiövapaat bändit puskevat ulos demo-cd-ärriä ja singlejä, julkoo Hurjat hipit internet-albumeita, joita maailmanverkosta saa käydä ilmaiseksi imuroimassa. Saatavilla on albumit Haista hanskaa(1998), Hanaa!(1999) ja betaversio ensi vuonna ilmestyvästä Heinz-Haraldista. Suunnitteella on kuulemma livealbumikin, Hui Hai höpönassut.
   -Internettiin lipsahdettiin aika vahingossa. nyt siellä näyttää niin hyvältä, että ei me sieltä pois lähdetä, Janne Pirinen myhäilee.
   -Musiikin jakelun suhteen Internet on meidän pelastus. ennen jokaisen omakustannebändin piti käydä joka levykauppaan erikseen viemässä kuppaisia vinyylejään. Nyt sen sijaan meidä musiikkia käyvät australialaiset ja uusiseelantilaiset hakemassa suoraan, vielä pistävät terveiset perään, että kiitti vaan.
   Olisiko 80-lukulainen Janne Pirinen arvannut, että rock ja tietokoneet ovat näin naimisissa 90-luvun lopussa?
   -Kyllähän se oli silloin nähtävissä.
   VICin vai Commodore kuusnelosenko ääressä se maailma niin ruusuiselta näytti?
   -Mulla oli Sinclair Spectrum kotona, mutta en mä saanut siitä kyllä telkkariin kuvaa.
   Haastattelun lopuksi Janne Pirinen haluaa haukkua muut joensuulaiset yhtyeet.
   -Kamu ry, Enter, Neljä ruusua ja James the Beaver ovat säälittäviä piipittäjiä kaikki. Hurjissa hipeissä on enemmän jätkiä kuin yhdessäkään noista bändeistä.
   Hauku nyt kunnon bändihaastatteluperinteiden mukaisesti vielä oman bändin muut soittajat.
   -Onhan ne kyllä aika onnettomia sällejä.

<